1.6.2015

Viime päivinä on käyty paljon keskustelua kipulääkityksestä ja lääkeriippuvuudesta. Samalla, vähän kuin huomaamatta, vahvojen kipulääkkeiden käyttäjät on kuvattu lääkkeitten väärinkäyttäjinä.

Kroonistuneesta kivusta kärsii joidenkin arvioiden mukaan jopa miljoona suomalaista. Tällaista jatkuvaa, pitkäaikaista kipua voidaan yrittää helpottaa useilla tavoilla. Erityisesti voimakkaassa kroonisessa kivussa lääkehoito on käytännössä välttämätöntä, vaikkei vahvakaan lääkitys poista kipua kokonaan. Kipukroonikot käyttävät lääkkeitä lievittämään sietämättömiä kipuja. Mitä kovempi kipu, sitä vahvempi lääke tarvitaan ja sitä helpommin heidät tuomitaan narkkareiksi – jopa terveydenhuollossa.

Moni kipukroonikko on edelleen työelämässä mukana. Sen mahdollistaa hyvä kivunhoito, sillä varsinaiselle kivun syylle ei aina voida tehdä mitään.

Kipulääkkeiden lisäksi tarvitaan muutakin kivunhoitoa ja kivunhallinnan työkaluja. Kuntoutus, fysioterapia, psykoterapia, sopeutusvalmennus ja muut erilaiset hoitomuodot ovat keskeisessä asemassa kipupotilaan elämänlaadun ja toimintakyvyn säilyttämisessä. Vertaistuki on myös oleellinen osa kivunhoitoa. On helpottavaa huomatta ettei ole yksin. Kipuvertaisilta saatu tuki ja kokemusperäiset neuvot valavat uskoa selviytymiseen

Kivun tasoa kuvataan kipuasteikolla 1-10. Monilla yhdistyksemme jäsenistä kipu on jatkuvaa, 24/7, asteikolla mitaten sen yläpäässä. Toimivan kivunlievityksen löytyminen on yksi vaikeimpia ja samalla oleellisimpia asioita kipukroonikon elämässä. Oikean lääkeyhdistelmän löytyminen saattaa kestää vuosia. Kivunlievitys parantaa oleellisesti kipusairaan toimintakykyä ja elämänlaatua.

Kipulääkkeiden väärinkäyttö, mitä varmaan myös tapahtuu, ei kuitenkaan saa olla esteenä todellisen kivunhoidon toteutumiselle.

Kipukroonikoiden kivun hoito ja lääkityksen suunnittelu kuuluvat hoitosuositusten mukaan erikoissairaanhoidon piiriin. Hoitolinjausta on jatkettava hoitovastuun siirtyessä perusterveydenhuoltoon. Jäsenistöltä saamamme palautteen mukaan perusterveydenhuollossa muutetaan tai lopetetaan kipulääkityksiä ilman asianmukaista konsultointia erikoissairaanhoitoon.

Kipukroonikot käyttävät lääkkeitä lievittämään sietämättömiä kipuja. Mitä kovempi kipu on, sitä vahvempaa lääkettä tarvitaan. Samalla kipupotilaat tuomitaan heppoisin perustein ”narkkareiksi” – jopa terveydenhuollossa. Sietämättömältä kivulta pahimman kärjen pois leikkaaminen on eri asia kuin huumausaineiden käyttö mielihyvän saavuttamiseksi. Sellaista mielihyvää eivät kipukroonikot edes pysty kokemaan.

Kipulääkityksestä hyötyvien oikeutta inhimillisesti parempaan elämään ei saa kyseenalaistaa.

 

Liisa Sahi
Suomen Kipu ry, puheenjohtaja