Yli miljoona suomalaista elää kroonisen kivun kanssa.

Tassuterapiaa 1

Kipupuomi on Suomen Kipu ry:n jäsenlehti.Kipupuomi2015_1_Milla

Tassuterapiaa osa 1.

Kipupuomi 1/2015

Kirjoittaja: Kirsi-Marjaana Räsänen

Oma tarina

Kipupotilaana oleminen on haastavaa ja usein erilaisten lääkkeiden sekä muiden lääketieteellisten hoitojen sävyttämää elämää. On kuitenkin olemassa paljon muitakin kuin lääkkeellisiä hoitoja, nyt en kuitenkaan puhu mistään varsinaisesta vaihtoehtohoidosta, vaikka tämäkin, ihmiselle soveltuessaan on mitä varteenotettavin vaihtoehto. Tämä on tassuterapiaa, jolla tässä yhteydessä lähinnä tarkoitan koirien ja kissojen (miksei myös muiden nelijalkaisten ystävien) hoitavaa vaikutusta. Sitä niillä nimittäin on ja runsaasti ja ne hoitavat meitä hyvin monipuolisesti

Itse olen aina ollut enemmän koira- kuin kissaihmisiä, mutta onpa minulla ollut pari kissaakin. Siltä kolmentoista vuoden ajalta, jotka olen kipukroonikkona ollut, on minulla ollut läheinen kontakti kolmeen koiraan. Kahteen omaan dreeveriin ja yhteen sukulaisen Parsonrusselterrieriin.

TassuterapiaaJouduin auto-onnettomuuteen nuorena, juuri kun olin saanut ensimmäisen asuntoni ja olin opiskelemassa unelma-ammattiini sairaanhoitajaksi. Menin rikki niin pahoin, että henki oli mennä ja selkä särkyi niin, ettei sairaanhoitajan urasta olisi tullut enää mitään. Sairaalasta päästyäni olin sen verran avuttomassa tilassa, että minun oli palattava takaisin kotipaikalleni, koska tarvitsin niin paljon tukea ja apua selvitäkseni arjesta. Jouduin olemaan sairaslomalla/eläkkeellä useamman vuoden, sivussa oikeastaan kaikesta ikäiselleni normaalisti ”kuuluvasta”. Olisin luultavasti seonnut täysin ilman rakasta dreeveriäni Urhoa. Sen olemassaolo, pyyteetön rakkaus, sen paijaaminen ja helliminen pitivät minussa yllä ihmisyyttä sekä uskoa elämään ja huomiseen. Sen touhujen seurailu ja huomion kiinnittäminen niihin vei ajatukset pois omasta kurjuudesta ja kivuista. Me jopa saunoimme yhdessä, tietenkin ylälauteella, enkä raatsinut heittää löylyä, kun halusin aina pitkittää yhteistä tassusaunaamme! En liioittele yhtään sanoessani, että Urho pelasti minut, ihmisen minussa, kykyni tuntea rakkautta. Ilman sitä maailma olisi koulinut minua liian kovaa, ollut minulle liian kova paikka elää ja säilyttää ydin lämpimänä. Se oli kirjaimellisesti nimensä mukainen Urho!

Kun sitten myöhemmin muutin kotoa pois uusien opintojen perään ja Urho jäi vanhemmilleni, niin jo pelkkä tietoisuus sen olemassaolosta sai hyvälle mielelle ja olon paremmaksi. Kävin kotona mahdollisimman usein, lataamassa tassuterapiaparistojani ja saunomassa hassunhauskan saunatonttuni kanssa, jotta jaksaisin taas painaa eteenpäin opinnoissani ja elämässäni, kipuineni kaikkineni. Minulle ajatus omasta, olemassa olevasta koirasta riittää mielihyvän tunteen saavuttamiseen. Tietenkin on sitten aivan eri asia päästä aivan oikeasti, reaaliaikaisesti kosketuksiin kyseisen otuksen kanssa. Silloin kivut unohtuvat tai ainakin laimenevat siedettäviksi. Koiran kohtaaminen aiheuttaa aivoissa sellaisen endorfiinimylläkän, mihin ei pysty mikään matkani varrella kokeilemani kipulääke. Se saa tuntemaan itseni tarpeelliseksi, huolehtijaksi ja myös huolehdittavaksi.

Urho kuoli kolme vuotta sitten, kunnioitettavassa 15 vuoden ja 8 kuukauden iässä ja silloin maailmani sekä kaikkeuteni tuntui hajoavan osiin, kuin lattialle putoava ming –vaasi. Tapaus tuntui kovertavan aukon sisääni, aukon johon sattui niin perusteellisesti. Tuntui siltä, kuin minusta olisi reväisty pala irti, kuin sisältäni nyt puuttuisi jokin tärkeä ja olennainen osa. Olin murheissani, kipeä, masentunut ja eksyksissä. Otin jopa tatuoinnin Urhon muistoksi, sillä koin sen olemassaolon niin perusteellisen merkitykselliseksi. Onneksi sain apua hätääni mieheni enon terrieriltä, joka toimi sijaiskoiranani ja tassuterapeutti numero ykkösenä puolitoista vuotta. Iso kiitos siitä sinulle, Mija! Toki Mija on edelleen elämässäni ja hoitaa minua ollessani poissa nykyisen oman koirani luota.

Kohta pittää lähtee tään karwalallukan luota...

Terho ja Kirsi

Viimein sain vanhempani suostuteltua ottamaan vielä uuden koiran, dreeveri – poika Terhon. Isäpuoleni lähetti minulle multimediaviestinä kuvan pienestä koiranpennusta, joka oli otettu kennelissä, tekstillä: ”tämmöinen olisi nyt tulossa meille!” Silloin tunsin niin valtavaa iloa ja helpotusta, että ihan huusin; viimeinkin, viimeinkin! Olin nimittäin jo pidemmän aikaa tehnyt taustatyötä, pommittanut vanhempiani dreeverinkuvilla ja dreeverijärjestön lehdillä. Kun tuloksia tuli, jokin uusi pala loksahti paikoilleen ja tunsin jälleen mielihyvää siitä, että maailmassa oli koira minuakin varten. Halusin ehdottomasti olla mukana Terhonhakumatkalla, jotta se leimautuisi mahdollisimman paljon minuunkin, sillä en tulisi olemaan sen luona jatkuvasti. Oli uskomaton tunne saada se viimeinkin syliin, kantaa autoon ja viedä pikkuinen kotiin. Vietin sinä kesänä tiiviisti aikaa kotipaikallani ja aina, kun jouduin lähtemään, jätin yöpaitani Terholle unirievuksi, jotta hajuni olisi läsnä vaikka itse en olisikaan. Menetelmäni oli toimiva, sillä Terho on hanakka minun perääni, aina iloinen nähdessään jälleen eron jälkeen.

Suren tietenkin sitä, ettei Terho asu kanssani, enkä voi lenkittää sitä. Se kuitenkin on metsästyskoira ja sen on parempi asua maalla, missä se voi toteuttaa vaistoaan ja missä tiedän sen saavan kaiken sen hoivan ja rakkauden, jonka se ansaitsee. Iloitsen sen olemassaolosta, sen hyvinvoinnista, sen antamista valtavista koiranpusuista ja sen kanssa leikkimisestä. Iloitsen sen kanssa saunomisesta, sen hoivaamisesta ja rakastamisesta. Iloitsen saamastani vastarakkaudesta, tassumehun tuoksusta, sen kanssa pötköttelystä, sen katselemisesta. Iloitsen siitä lämpimästä aallosta, jonka Terhon ajatteleminen parhaillaankin tuo muassaan, siitä rakkaudentäyteisestä sopukasta sydämessäni, jonka aistin aina. Kaikki nämä ilon aiheet ovat erittäin terapeuttisia, hoitavat sekä mieltä, että ruumista. Se ei ole pelkkää omaa kokemustani ja subjektiivista ajatteluani, sillä asiaa on jopa tutkittu ja todettu koirien ja lemmikkien yleensä, hoitavan ihmistä. Niiden on todettu vaikuttavan suotuisasti verenpaineeseen, sydämeen ja mieleen, jopa elämän pituuteen. Myös muut kipuihmiset ovat kertoneet omista kokemuksistaan tassuterapeuttien positiivisesta vaikutuksesta heidän elämäänsä. Seuraavassa lehdessä saadaan lukea heidän kokemuksiaan nelijalkaisista terapeuteistamme! Laitoin Kipu ry:n suljettuun Facebook –ryhmään aloituksen tassuterapiasta ja seuraava perustuu saamiini vastauksiin.

Jatkuu seuraavassa numerossa.


 

Seuraa meitä:

Yhteystiedot

Suomen Kipu ry

Suomen Kipu ry
Sepontie 3 th 4
02130 Espoo
puh. 045 129 0707
toimisto(at)suomenkipu.fi

Soittoaika
ma–to kello 10–14
Toimisto auki sopimuksen mukaan

Kaisa Hirn
toiminnanjohtaja
045 355 2825
kaisa.hirn(at)suomenkipu.fi

Hallituksen yhteystiedot



Tilaa kroonisen kivun ensitieto-opas tästä
Katso kipudokumentti
Katso kipudokumentti Kivun kasvot

Tukipuhelin

Haluatko keskustella kivusta?

Voit soittaa kipuvertaiselle tiistaisin ja torstaisin klo 17–19

050 464 4333

Äijälinja-tukipuhelin

maanantai-iltaisin klo 18–20

050 327 5396

Voit myös lähettää sähköpostia osoitteella:
tukilinja(at)suomenkipu.fi


Kalenteri

loka
14
ma
17:00 Mikkelin vertaistukiryhmä kokoontuu @ Oma Tori (2.krs)
Mikkelin vertaistukiryhmä kokoontuu @ Oma Tori (2.krs)
loka 14 @ 17:00 – 19:00
Virpi Paasisalo Gsm: 045 170 7548 Vertaistukiryhmä Kokoonnumme joka parillisen viikon maanantaina klo 17-19 Oma Torissa, Porrassalmenkatu 21, 2 krs.  Kevään kokoontumisajat 7.1. – 21.1. – 4.2. – 4.3. – 18.3. – 1.4. – 15.4. – 29.4. – 13.5.[...]
17:30 Helsingin vertaistukiryhmä kokoo...
Helsingin vertaistukiryhmä kokoo...
loka 14 @ 17:30 – 19:30
Aluevastaava Arto Hannolin Gsm: 0500 906 087 helsinki@suomenkipu.fi Helsinki etsii toimijoita. Olisitko kiinnostunut aluevastaavana tai ryhmänvetäjänä vapaaehtoistoiminnasta? Ryhmä on avoin kaikille kroonisesta kivusta kärsiville. Vertaisryhmä Kokoonnumme maanantaisin klo 17.30 – 19.30, Kampin palvelukeskuksessa, tila Broidi[...]
18:00 Kouvolan vertaistukiryhmä kokoontuu @ Korian seurakuntakoti
Kouvolan vertaistukiryhmä kokoontuu @ Korian seurakuntakoti
loka 14 @ 18:00 – 20:00
Sari Holanti p. 040 706 2220 sari.holanti@pp.inet.fi Terhi Jyräs p. 045 350 8757 terhi.jyras@gmail.com Enni Toivanen p. 0405326227 kouvola@suomenkipu.fi Vertaistukiryhmä Kokoonnumme joka toinen maanantai klo 18 – 20, Korian seurakuntakodilla, Alakouluntie 23, 45610 Koria (kuuluu kouvolaan) Kevään[...]
loka
15
ti
10:00 Porvoon vertaistukiryhmä kokoontuu
Porvoon vertaistukiryhmä kokoontuu
loka 15 @ 10:00 – 12:00
Aila Salmi porvoo@suomenkipu.fi Vertaisryhmä Kokoonnumme tiistaisin klo 10 – 12,  Gammelbackan Hyvinvointikeskuksessa, Purohuone, Tornipolku 10, 06400 Porvoo Kevään 2019 tapaamisajat viimeinen tapaaminen 28.5. Syksyn 2019 tapaamisajat 17.9. – 24.9. – 1.10. – 8.10. – 15.10. –[...]
17:00 Hämeenlinnan vertaisryhmä kokoontuu @ Voutilakeskus
Hämeenlinnan vertaisryhmä kokoontuu @ Voutilakeskus
loka 15 @ 17:00 – 19:00
Ryhmänvetäjät Taina Jalasto Gsm: 040 760 6772 Simo Jalasto Gsm: 040 830 9443 Vertaistukiryhmä Kokoonnumme parillisten viikkojen tiistaisin klo 17 – 19 (Voutilakeskuksessa, Pollentie 35) sekä parittomien viikkojen keskiviikkoisin klo 17-19 (vaihtuva paikka, tarkista tiedät aluevastaavalta).[...]

Olemme Facebookissa

Unable to display Facebook posts.
Show error

Error: Error validating application. Application has been deleted.
Type: OAuthException
Code: 190
Please refer to our Error Message Reference.