Elämää kipukoiran kanssa

Minulla on onni omistaa maailman paras koira, niin kuin monella muullakin. Martti ei ole ollut minulla suinkaan pennusta asti, mutta Martin ja minun kohtaamiseen on ollut ilmeisesti tähtiin kirjoitettu nimeä myöten. Oli nimittäin aivan puhdas sattuma, että Martin nimi oli Martti. Edellisessä perheessään ei ollut aikaa näin aktiiviselle nuorelle labradoriherralle ja muuttaessa meille Martista tuli Marttisen Martti vuosi sitten.

Kipukoira Martti
Kipukoira Martti

Päämääränä minulla oli kouluttaa Martista itselleni avustajakoira. Avustajakoira on fyysisesti vammaisen ihmisen apuväline. Itse olen osittain pyörätuolissa Ehlers-Danlos oireyhtymästä johtuvien kroonisten kipujen vuoksi. Martti oppi temput äärimmäisen nopeasti ja valmistui virallisten kokeiden jälkeen avustajakoiraksi viime maaliskuussa Martti nostaa lattialta tai alahyllyltä tavarat minulle, avaa ja sulkee ovia. Hakee puhelimeni ja kylmäpussin ym. Riisuu takkini ja tuo kenkäni. Tämä kaikki tuo minulle turvaa, vähentää kipujani ja antaa minulle kauan kaipaamaani itsenäisyyttä.

Mielessäni oli kuitenkin eräs taito, jonka toivoin Martin jossain vaiheessa oppivan ja se oli kipujen ennakointi ja ilmoittaminen. En tiennyt oliko se mahdollista ylipäätään, mutta halusin kokeilla. Tiesin, että maailmalla on diabeetteskoirien ja epilepsiakoirien lisäksi myös mm. migreenikoiria, jotka hälyttävät tulevat kohtaukset. Pystyisitkö koira tunnistamaan Ehlers-Danlosin aiheuttamat kipukrampit?

Invalidiliiton avustajakoiravastaava Nona Borgströmillä oli kokemusta diabeetikoiden hypokoirien kouluttamisesta. Niinpä otin asian puheeksi hänen kanssaan ja sain ohjeet kouluttamiseen. Ensin opettelimme merkin, jonka Martti antaa minulle. Päätimme, että merkki on käteni tökkiminen kuonollaan. Martti ei nimittäin tavallisesti tökkinyt kättäni, niin kuin jotkut huomiota kaipaavat koirat saattavat tehdä. Seuraavaksi aloimme harjoitella useilla toistoilla merkinantoa eri asennoissa ja paikoissa silloin kun olin kipeä tai itselläni oli ennakoivia oireita kipukohtauksen tulemisesta (uupumus tai painontunne). Ei mennyt montaakaan päivää, kun Martti ilmoitti minulle itsenäisesti tulevan kohtauksen. Olin aivan ällikällä lyöty!

Alle kuukaudessa Martti alkoi ilmoitella minulle kipuja ennakkoon. Aluksi Martti yhdisti myös huokaisuni kipukohtaukseen. Ja tulikin salamana tökkimään kättäni kun luin uuden saumurini käyttöohjeita. Onneksi tajusin itse, että olin huokaissut ja kyse oli virhehälytyksestä jolloin saatoin olla huomioimatta ja palkitsematta Martin hälytystä. Nyt Martti tunnistaa kipuni, ei eleideni, vaan hajun perusteella. Martin nenä alkaa käydä, sitten alkaa tökkiminen ja silmiin katsominen erityisellä katseella. Pienet kipukohtauksen Martti saattaa jättää huomioimatta, tai merkki on kysyvä ja pieni, mutta isomman kohtauksen tullessa Martti ei anna periksi. Martti hälyttää niin aikaisin, ettei minulla ole välttämättä pienintäkään tunnetta siitä, että olen tulossa kipeäksi. Hälytys voimistuu ja voimistuu, eikä Martti anna periksi. Martti tietää, että saa tällöin superpalkan, nakin tai kokonaisen karjalanpiirakan. Martin hälytykset menee yleensä 5 minuuttia kun alan itse tuntea paineen tunnetta, joka muuttuu lopulta kivuksi 15 minuutin sisällä.

Mitä hyötyä tästä sitten on? Tällä hetkellä pidän Martin kaikista taidoista tärkeimpänä tätä kivunennakoimistaitoa. Kun Martti hälyttää, osaan ottaa lääkkeen ennakkoon ja mahdollisesti siirryn sänkyyn. Osaan hellittää ajoissa. Kaiken tämän ansiosta uskallan lähteä myös liikkeelle vaikka olisin ollut kipeä aikaisemmin päivällä. Tiedän, että Martti hälyttää ajoissa, jolloin voin ottaa lääkkeen ja lähteä ajoissa kotiin. Toisaalta minun lääkkeiden tarve vähenee, sillä ajoissa otettu kipulääke toimii tehokkaammin, enkä tarvitse niin isoa annosta, kuin jos kipu yllättää ja lääkkeenotto viivästyy. Lievemmän kipukohtauksen tullessa, kun Martti hälyttää kysyvästi ja pienesti, pelkkä lepo saattaa auttaa. Lopetan puuhaamisen ja siirryn sohvalle tai pyörätuoliin. Martti tuo minulle kylmäpussin.

Kertoessaan tästä ihmisille, osa ei usko, mutta osa kertoo oman koiransa tunnistavansa kivun ja reagoivansa tulevaan kipuun jollakin tavalla. Useimmiten koira hakeutuu omistajansa läheisyyteen tai syliin, nuolevan naamaa tai kipeää kohtaa. Osa ihmisistä ei ole kiinnittänyt tähän huomiota, osa pitää sitä itsestään selvänä. Koiran aistit ovat aivan erilaiset, kuin ihmisen. On hienoa, että nykypäivänä osaamme hyödyntää koiran kykyjä sairauksien tunnistamisessa ja kohtausten ennakoimisessa.

Tällä hetkellä Martti on sairaslomalla. Magneettikuvaus antoi selityksen Martin poikkeavalla käytökselle. Pieni välilevytyrä aiheutti kipua ja nyt Martti on levossa. En voi ottaa Marttia mukaan ja huomaan miten tärkeä koira onkaan minulle. Martti on kultaakin kalliimpi.

Teksti: Minna Marttinen
Suomen Kipu ry:n jäsen


Lue Minnan aiempi kirjoitus “Hiljainen Kipu” tästä linkistä.