Kokemuksia ja kommentteja ECT –hoidosta.

Toimittaja osastolla – Kokemuksia ja kommentteja ECT –hoidosta.

Teksti ja kuva: Kirsi Marjaana Räsänen

Olen sisällä sairaalassa. Psykiatrisella osastolla. Tämä on minulle uutta. Sairaalassa olen ollut ennenkin, mutta aina ennen somatiikan puolella. Uusi kokemus omaan henkilökohtaiseen kokemuskartastooni. Vaikka tämä ei varsinaisesti olekaan kipuasiaa, niin moni kipupotilas taistelee omassa elämässään myös masennuksen kanssa. Lääkkeet ja terapia ovat yleisimmin käytetyt hoitomuodot, mutta sähkö- eli ECT –hoito on taas viime vuosina kokenut jonkinasteista renessanssia ja asenteet sitä kohtaan ovat lientyneet. Ennen puhuttiin ”sähköshokeista” ja ihmisten mielikuviin vaikutti (ja vaikuttaa yhä) elokuva Yksi lensi yli käenpesän. Voin sanoa, että niistä ajoista on muuttunut paljon. Itselleni on annettu sähköä nyt 4 kertaa ja tässä minä vain istun kirjoittelemassa toivon mukaan kohtalaisen älyllistä tekstiä.

Kirsin sandaalitNykyään sähköhoidon indikaationa on vaikea masennus. Hoito annetaan paikkakunnasta riippuen joko polikliinisesti tai osastojaksolla. Keski – Suomessa on käytössä osastohoito, mikä toisaalta on hyvä, sillä ECT:n jälkimaininkeina voi tulla muistamattomuutta. Hoito annetaan anestesiassa niin sanotusti ”humauttamalla”. Nukutus on siis hyvin lyhyt, se kestää vain sen aikaa kuin hoitokin, sitten potilas herätellään. Itselleni hoitoa on annettu joka toinen päivä (3 kertaa viikossa), viikonloppu pois lukien. Tavoitteena on 10:n kerran sarja. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa hoidosta. Se ei ole mystistä, pelottavaa, karmaisevaa. Eikä sinne viedä rangaistuksena vasten tahtoa pakkopaidassa. Minä ainakin itse tein oman päätökseni siitä, että tätä minä nyt haluan. Kaikki muu on jo kokeiltu. En tahdo enää lisää lääkkeitä ja uusia lääkekokeiluja, se tie on kuljettu loppuun tällä saralla. En halua olla zombi, haluan pystyä ajattelemaan kirkkaasti ja näkemään asioita. Haluan tuntea ja olla ihminen, emotionaalinen höpsö.

Osasto on kuudennessa kerroksessa ja täältä on upeat näköalat. Itseäni ne ovat piristäneet. Varsinkin nyt kovan talvisen pakkasen paukkuessa, on upeaa katsella huurteista luontoa. Ja koska tämä on avo –osasto, voin sähköttöminä päivinä lähteä ulkoilemaankin. Tänäänkin kävin pienellä pakkasulkoilulla ja illalla olisi tarkoitus vielä mieheni kanssa lähteä hankkimaan poskille punaa. ECT –päivinä osastolta ei saa poistua, mikä tietenkin on vähän tylsää, mutta toisaalta ymmärrettävää.

Hoitoa edeltävänä iltana hiukset on pestävä hyvin, eikä niihin saa laittaa hoitoainetta. Hoitoaine ilmeisesti huonontaa sähkön johtumista tarkoitettuun kohteeseen, mikä tarkoittaisi sitä, että annettavia sähkömääriä tarvitsisi suurentaa. Olen siis kiltisti jättänyt hoitoaineen pois. Hoitoa valmistellessa sähkönantokohtiin hierotaan geeliä ja asetetaan elektroidit paikoilleen. Myös erinäisiä valvontamonitoreihin kytkettäviä antureita asetetaan. Potilaan käteen tuikataan kanyyli anestesiaa varten ja hän saa myös (hieman hassut) hammassuojat, jotka suojaavat kieltä ja hampaita hoidon aikana. Itselleni on hammassuojat laittaessani tullut ihan Robert Helenius –olo, mutta sitten nukutuslääkäri on tullut etuoikealta ja tyrmännyt minut. Se siitä matsista…

Sitten hoito onkin ollut jo ohi. Olen hetken heräillyt ja keräillyt voimia heräämössä ja sitten minut on kärrätty takaisin osastolle, missä aamupala on odottamassa. Sitten olen vielä yleensä vetänyt tirsat, nukkunut anestesia-aineita pois. Illalla olen ollut jo ihan virkku ja virma.

Olen nyt noin hoidon puolessavälissä ja ehkä tunnen jo hieman piristyneeni. Toivon ja uskon, että tästä on apua. Jos tämä osoittautuu minun kohdallani toimivaksi, niin soisin todella, etteivät vanhat ennakkoluulot enää kaihertaisi ihmisten mielissä, vaan he uskaltaisivat kokeilla tätäkin vaihtoehtoa. Tietenkään tämä(kään) hoitomuoto ei sovi kaikille. Mutta näinhän on kaikkien hoitojen laita. Jokainen on voimakkaasti yksilö, omine kemioineen ja fysiologioineen. Se, mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle. Mutta näin maailma rullaa. Näin ihmiskehot toimivat. Ne ovat omia ainut- ja erityislaatuisia yksiköitään ainutkertaisine toimintoineen.

Kirsi Marjaana Räsänen, Kipupuomin toimittaja


Kipupuomi 4/2015Kirsi Marjaana Räsänen on Suomen Kipu ry:n jäsen, kokemuskouluttaja ja Kipupuomi lehden toimittaja. Lisää hänen kirjoituksiaan löydät näiltä sivuilta ja Kipupuomista.

Kipupuomi on Suomen Kipu ry:n jäsenlehti.

Kipupuomin saat kotiisi 4 kertaa vuodessa liittymällä jäseneksi tästä linkistä.

2 kommentti

  1. Aivan upeeta, mahtavaa luettavaa on sinulta Kirsi Marjaana taas kerran tullut luettavaksi. Sinä osaat tuon sanojen järjestelyn oikeassa muodossaan oikeaan paikkaan tosi loistavasti. Kirjoitat hienosti tuosta sähköhoidosta, joillekkin positiivisesta joillekin pelottavasta hoitomuodosta. Oon ihan täpinöissäni täälä Jäälin kaupungin osasa!

    Kiitos!

  2. Jännä, miten jotkut käytännöt vaihtelevat eri paikoissa.
    Täkäläisessä sairaanhoitopiirissä täällä länsirannikolla ohjeistetaan pesemään ja kuivaamaan hiukset huolellisesti aamulla ennen sähköhoitoa. Tosin kysymällä selvisi, että edellinen iltakin riittää kyllä. Se sopiikin mulle paremmin, koska hiukseni ovat niin pitkät ja paksut, että niiden pesemiseen ja varsinkin kuivaamiseen menee aikaa. Hoitoainetta ei ole kielletty, eikä sen käytöstä muutenkaan ole sanottu täällä yhtään mitään. Ei 15 vuotta sitten saadessani sähköä ensimmäisen kerran, eikä nyt tänä vuonna kun sain toisen sähköhoitosarjan.

    Osastolta poistumista sähköhoitopäivinä ei kielletty. Jos vain oma vointi salli ja kertoi jollekin hoitajalle minne on menossa, saattoi käydä vaikka sairaalan kirjastossa tai kahviossa tai vaikka istuskella ulkona. Ehkä jos johonkin pidemmälle olisi ollut lähdössä, olisi se saatettu kieltää. En tiedä, en kysynyt, koska itselleni ei niinä päivinä sellaiseen ollut tarvettakaan.

    Polikliinisesti vai osastojaksolla annetun sähköhoidon luulisin olevan enemmän tilanne- kuin paikkakuntakohtaista, näin ainakin täällä. Omalla kohdallani ensimmäisen sarjan aikana olin niin huonossa kunnossa, että olin sairaalahoidossa jo muutenkin. Nyt jälkimmäisellä kerralla tilanteeni ei ollut lainkaan niin huono, että olisin tarvinnut osastohoitoa, joten sähköhoitosarjani oli tarkoitus antaa polikliinisesti. Täällä polikliinisen hoidon ehtona kuitenkin on, että kotona on oltava joku toinen ihminen seurana seuraavaan aamuun asti, muuten on jäätävä yön yli sairaalaan. Mulle yksin asuvana ja yksinäisenä ihmisenä seuran saaminen ei oikein onnistunut, ja siksi päädyttiinkin sitten siihen ratkaisuun, että vaivattominta on mun olla osastolla koko hoitojakson ajan (viikonlopuiksi lähdin kyllä kotiin, ja toisinaan hoidon välipäivinäkin – virallisesti siis “kotilomalla” silloin).
    Samaan aikaan minun kanssani sähköhoitoa oli saamassa sekä osastopotilaita että niitä polikliinisesti hoidettavia, jotka tulivat osastolle hoitopäivän aamuna ja lähtivät kotiin joskus iltapäivällä levättyään osastolla aikansa.

Kommentointi ei ole käytössä.