Narsismia ja psykopatiaa potilastyössäkin

Heikki Päivike, Potilas- ja sosiaaliapu ry POSA, puh. joht., julmien kysymysten äärellä

Narsismia ja psykopatiaa potilastyössäkin

– viha-ajatus – vihan lietsonta – vihateko

Narsismin ja psykopatian riemujuhlaa
Vuodet 2015-2016 olivat kaikilla viestinnän ja tekojen tasoilla ala-arvoisen keskinäisen käytöksen ja muista piittaamattomuuden riemujuhlaa! Se näkyy ja tuntuu myös vertaistuen ja edunvalvonnan päivystyksessä. Ihmiset etsivät apua ja ovat ahdistuneita sairastuttuaan näiden viharyhmien kovista paineista.

Hengenvaarallista elää
Internetin sensuroimattomat hyökkäykset ilman riittäviä seuraamuksia ovat laukaisseet jatkuvasti kasvavan vihanpidon, josta kaikki – ennemmin tai myöhemmin – kärsivät. Tosin samanaikaisesti myönteinen vuorovaikutus myös lisääntyy, kun heikkoja halutaan auttaa ja monet tinkivät omista tarpeistaan. – On päivänselvää, että emme voi esimerkiksi ottaa vastaan koko Lähi-itää ja Afrikkaa, mutta kyllähän jokainen ymmärtää, että monen hätä on aitoa, kun paetaan sotien julmuutta henkensä kaupalla. Omalla takapihallamme syrjäytyneiden, vanhusten, lasten, mielenterveyspotilaiden, yksinhuoltajien jne. auttaminen on Suomenkin mediassa joka viikko esillä. Jos etsit sosiaalipalvelua, hoitoa sairauksiin, lainmukaisia tukia tai vain auttavia käsiä, törmäät epäilyihin väärinkäytöksistä ja petoksista. On valelääkäreitä, valehoitajia, valesosiaalivirkailijoita, valekotisairaanhoitajia, lääkevarkauksia huumeriippuvuuden takia, fyysistä ja henkistä hyväksikäyttöä ja ”hoitoa”, josta pahimmillaan seuraa kuolema.

Kiusaaminen elämäntapana
Päivän sana on narsismi eli muiden kiusaaminen keksityin valhein. Narsismiin kuuluu sitä harjoittavan taitava vastasyyttely, sana sanaa vastaan. Täten aiheutuu jatkuvasti ”oikeusmurhia”, kun viranomaiset ja vastuulliset uskovat taitavia näyttelijöitä. Erityisen pahaa jälkeä syntyy puolustuskyvyttömien vanhusten ja lasten suojelussa, mikä näkyy myös meidän auttamistyössämme. Narsistinen taktiikka vaatii vahvat vastavoimat yksin jääneiden puolustamisessa.

Psykopatia on taktiikkaa, jossa vastapuolen tunteet ja henki ovat arvottomia. Media kertoo lähes viikottain sieppauksista, julmista hyväksikäytöistä ja murhista. – Runsaasti julkisuutta on saanut sarjahukuttajaksi kutsuttu mies kaakkois-Suomessa, joka myös repi yhden uhreistaan väkivalloin sairaalan sängystä luomaan lantaa navettaansa ja tappoi uhrinsa hukuttamalla. – Sairaanhoitaja yritti tappaa sukuunsa kuuluvan pikkulapsen ylisuurella insuliiniannoksella. – Hoitaja varasti vanhainkodin lääkekaapista liian suuren annoksen lääkkeitä tappaakseen vanhuksen, joka oli tehnyt hänelle testamentin. – Parisuhteen ilman avioehtoa solminut henkilö tappoi toisen osapuolen lääkkeiden yliannostuksella. – Teini-ikäinen tyttö tappoi luokkatoverinsa hakkaamalla voittaakseen kilpailun poikaystävästä. – Pienen Erika-tytön raaka surma puistattaa meitä vieläkin. – Keskipohjanmaalla pariskunta paloitteli uhrinsa ja heitti palat vesistöön. – Äiti hukutti poikansa painamalla tämän pään pinnan alle. – Kuten esimerkit osoittavat, nämä ovat usein poliisin ja oikeuslaitoksen asioita, joihin maallikkoapu harvoin tehoaa.

Kukaan ei ole turvassa!
Olen itse kokenut aivan äskettäin narsistisesti käyttäytyneen sairaanhoitajan huutamista ja nöyryyttämisyrityksiä pääkaupunkiseudun ensiavussa (kantelu tekeillä). Vähän sen jälkeen, kun ensiavussa potilaaksi ilmoittautunutta erikoislääkäriä oli simputettu ja evätty kiireellinen hoito! – Minuun kohdistui ylimielistä julmuutta ja järjestysmiehen kutsumisuhkailua tuskien valittamisesta. Mistä tuskiin voi apua hakea, ellei sairaalasta, kun hengitysvaikeudet ja raastavat tuskat rinnassa yllättävät?

Sairaalat täynnä – hoito kiven alla
Median raportoimat vihateot ovat surullinen seuraus 1980-luvulla aloitetuista mielenterveyshoitojen alasajosta, mikä jatkuu edelleen. Moni päättäjä ottaa sieltä, missä ei pystytä heikkoja puolustamaan. Vertaistuessa ja muissa tapaamisissa vallitsee jo pelon ilmapiiri. Helsingin poliisilaitokselle on viime aikoina tullut kyselyjä, uskaltaako rautatieasemalle ja Rautatientorille enää mennä! Pakko uskoa, kun poliisi näin virkavastuulla sanoo.

Maallikkopohjainen auttaminen
Potilaiden järjestötyössä kuulee usein kysyttävän, kuka on narsisti tai psykopaatti. Tällaisen asian selvittäminen kuuluu erikoislääkärin toimialaan vaativine testeineen. Vertaistuen keskusteluista voi saada keskusteluapua ja lisätietoja. Koko terveydenhuollon kenttä on pitkään ollut käymistilassa kangertelevien, loputtomien muutosten takia ja potilaiden aggressiivinen kohtelu tuntuu henkilökunnan kokemissa paineissa lisääntyvän. Autamme maallikkopohjaisen osaamisen puitteissa. Usein tulee kysymykseen potilaslain 10. pykälän mahdollistamat toimet eli kirjallinen muistutus. Ota yhteyttä, kun tarvitset apua.

Heikki kirjoittaa omalla palstallaan myös Suomen Kipu ry:n Kipupuomi lehteen.

 

 

 

Edunvalvonnan yhteystiedot:

Heikki Päivike
puh. 0400-336 647
email. heikki.paivike@gmail.com

Luonnostapaamiset Helsingin Elokolossa sopimuksen mukaan.

http://www.potilasjasosiaaliapu.fi/


Kuka Heikki?

Heikki Päivike on tehnyt uransa isojen järjestöjen tiedottajana ja toimittajana. Potilastyön hän aloitti lähes 40 vuotta sitten tehdessään freelancerina artikkelisarjaa kovista ihmiskohtaloista. Heikki on pitkän, noin 40 vuotisen, potilastyönsä lisäksi palkittu Suomen Kipu ry:n myöntämällä Vuoden Auttaja tunnustuksella. Vuoden Auttaja palkintoa on jaettu vuodesta 2003 asti, ja se on tarkoitus jakaa taas ensi vuonna yhdistyksen juhlavuoden jälkeen.

Heikki luennoimassa ja ottamassa vastaan Vuoden Auttaja kunniakirjaa Suomen Kipu ry:n puheenjohtaja Virpi Paasisalolta luentonsa yhteydessä Helsingissä 2016.

Hän on auttanut lukemattomia Suomen Kivun jäseniä terveydenhuollon hoito-ongelmien kanssa, pitänyt luentoja sekä kirjoittaa säännöllisesti Kipupuomi-lehteen.

Jäsenistö tuntee Heikin jämäkkänä ja suorasanaisena miehenä, joka tuntee terveydenhuollon byrokratian ja potilasoikeuksien sudenkuopat. Hän toimii ruohonjuuritasolla yksilöä auttaen.

1 kommentti

  1. Kyllä on hyvä ja asiallinen kirjoitus!

    Vihapuhetta voi ilmetä myös viranomaisten puolelta “huolipuheena” ja “olettamuksena vanhempien pahuudesta” lapsiasioissa. Viranomaisten ja erityisesti SOTE-henkilöstön velvollisuuksiin kuuluu laatia riskilistoja lapsiperheistä. Tästä riskilistan laadinnasta on viranomaisille tullut tärkeä työkalu. Riskilistan pohjalta haetaan toimenpiteitä ja apua lapsiperheille, mutta vain viranomaisten toivomalla tavalla. Maaallikon esittämät faktoja ja tosiasioita ei oteta huomioon. Avun ja tuen tarpeen arvioi yksinomaan viranomainen! Tästä lain suomasta viranhaltijan etuoikeudesta on tullut avunhakijalle ongelma, koska hän ei itse voi vaikuttaa siihen, miten hyvä ja oikeanlainen apu on hänelle suunniteltu.

    Potilaiden/asiakkaiden mielipiteitä “ohikatsotaan” ja holhoava viranhaltija saa päättää mitä asiassa tehdään. Kun tiedetään, että esim. sosiaalitoimistot ovat ylikuormitettuja huoli-ilmoitusten johdosta, virkailijan on silloin parempi toimia “varmuuden vuoksi” käyttämällä lain sallimaa viimesijaista toimenpidettä, eli lapsen kiirreelinen sijoitus kodin ulkopuolelle, sen sijaan, että hänellä olisi aikaa tehdä kunnollinen selvitys ja käyttää lain sallimaa “lievimmän periaatteen puuttumista”.

    Väsynyt ja kyynnistynyt virkamies/hoitohenkilökunta voi käyttäytyä juuri siten kuin kirjoitit, eli huutaa ja hermostuu asiakkaalle/potilaalle, kun ei ole aikaa kuunnella potilasta/asiakasta. Näinkö tämä tehokkuus toimii, kun henkilökuntaa on liian vähän? Tällöin sairastuu sekä potilas että henkilökunta.

Kommentointi ei ole käytössä.