Esikoisromaanin kirjoittanut Kata Melander: “Haluan herättää kipuihmisissä kroonista toiveikkuutta”

 

Kuva: Johanna Ahonen

 

Kirjailija Kata Melander tahtoi tehdä esikoisromaanissaan kivusta arkisen asian ja luoda toivoa selviytymiseen.

 

Esikoiskirjailija Kata Melander, 25, iloitsee romaaninsa Älä irrota saamasta hyvästä vastaanotosta. Kirja kertoo kivusta, kosketuksesta ja rakkaudesta. Päähenkilö Saara istuu pyörätuolissa ja kärsii kipukohtauksista, jotka saavat kasvot kalpeiksi ja kehon vaikeroimaan.

– Kivusta keskustellaan julkisuudessa yllättävän vähän, vaikka se koskee monia ihmisiä. Halusin tehdä kivun näkyväksi ja kirjoittaa kivusta arjessa, Kata sanoo.

Katalla on kirjan päähenkilön Saaran tavoin traumaattinen kipuhistoria ja kokemus yllättäen alkaneista kipukohtauksista. Ne juontavat juurensa hoitovirheeseen.

– Kirjoitin aluksi omista kokemuksistani, ja se oli tärkeä tapa käsitellä kipua. Sitten sain sysäyksen alkaa kirjoittaa romaania ja keksin Saaran ja Petterin tarinan.

Saara löytää yllättäen sielunkumppanin ja rakastetun entisestä uskonnonopettajastaan Petteristä. Kivusta tulee Saaran ja Petterin yhteinen asia, jota taltutetaan sylillä.

– Kipu ei ole mediaseksikäs aihe. Kirjassa kipukohtaukset ovat välähdyksiä, mutta tosielämässä kipu on paljon pahempaa ja huonot jaksot voivat kestää kuukausia. Kun alkušokki hellittää, kivun kanssa voi kuitenkin oppia elämään. Silloin tajuaa, ettei kipu ole kuolemaksi ja että on väyliä parempaan, Kata kertoo.

Koskettaisipa joku

Romaanissa Saara löytää palavan elämänhalun rakkaudesta ja hyvää tekevästä kosketuksesta. Hän janoaa aistillista kosketusta eikä vain hoivatuksi tulemista. Myös vammansa ja kipujensa kanssa hän on nainen – seksuaalinen olento, joka himoitsee rakastettuaan.

– Vammaisen naisen seksuaalisuutta ei ole juuri kuvattu suomalaisessa kirjallisuudessa. Kyllä minussa on tietynlaista Minna Canth -henkeä, Kata sanoo nauraen.

Hän toivoo, että myös nuoret lukijat löytäisivät kirjan ja saisivat voimauttavia esikuvia. Vammainen henkilö ja kipupotilas voivat olla romaanin päähenkilöitä, ja he kaipaavat seksiä ja kosketusta aivan kuten terveetkin.

– Joskus nuorena minulle sanottiin, ettei seksivalistus varmaan koske sinua. Mutta rakkaus ja seksi kuuluvat kaikille, myös vammaisille ja kipukroonikoille. Vammainen nainen voi olla rakastaja ja äiti.

Kirjassa kuvataan seksiä, kun toisella osapuolella on kipuja ja liikerajoitteita. Petteri opettelee rakastettunsa kehoa ja tapoja koskettaa niin, ettei tee kipeää.

– Vaaditaan isoa luottamusta heittäytyä intiimiin suhteeseen toisen kanssa, joka voi tehdä omalle keholle mitä tahansa, Kata sanoo.

Kehollinen itsemääräämisoikeus ja rajojen kunnioittaminen ovat romaanin merkittävimpiä teemoja. Petteristä Saara löytää hienotunteisen ja huomaavaisen vertaisen. Saaran isä puolestaan on ylittänyt tyttärensä rajoja räikeästi, tuottanut kipua ja käyttänyt valtaa väärällä tavalla.

– Monet vammaiset kohtaavat arjessa välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta. Sisko kysyy minulta kaikkien yhteisten vuosiemme jälkeenkin, voiko hän nostaa minua tietyllä tavalla. Pienet asiat ja huomioon ottaminen herättävät luottamusta, Kata kertoo.

Olen arvokas

Kata haluaa herättää kirjallaan kipuihmisissä ”kroonista toiveikkuutta”. Suomen Kipu ry:n jäsenille hän toivottaa tsemppiä sekä myötätuntoa itseä kohtaan.

– Meidän kokemuksemme ovat tärkeitä ja me kelpaamme kipuinemme ja kriiseinemme. Ei tarvitse peittää itseään.

Katalla on parhaillaan työn alla uusi käsikirjoitus, mutta esikoisromaanille saattaa olla myöhemmin luvassa jatkoa.

– Kaikkea ei ole sanottu Saaran ja Petterin tarinasta, Kata sanoo.

 

Kuka?

Kata Melander (s. 1991) on turkulainen esikoiskirjailija ja suomen kielen sekä kotimaisen kirjallisuuden opiskelija. Hänen romaaninsa Älä irrota (Type & Tell) ilmestyi alkuvuodesta 2017.

Lempikirja: Kari Hotakaisen Luonnonlaki

Harrastukset: lukeminen, kulttuuririennot ja teatteri

Ilon aiheita: kissat, kirjoittaminen ja perhe