Mielipidekirjoitus, julkaistu HS 29.11.2018

Vahvojen kipulääkkeiden käyttö lisääntyy Suomessa. Erityisesti yleistyy vahva opioidi, oksikodoni (HS26.11.). Olemme huolissamme, miten haasteellisessa tilanteessa terveydenhuollossa erotetaan toisistaan kipukroonikot, jotka pysyvät elämänsyrjässä kiinni kipulääkityksen ansiosta, ja ne, jotka vastuuntuntoisen lääkärin tulee ohjata päihdeklinikalle hoitoon. Tällaisen lääkityksen käytön – kuten sen purkamisenkin – pitäisi tapahtua lääkärin hoitamana pitkässä seurannassa.

Suomalaisista 14 prosenttia kärsii päivittäisestä kivusta, ja lähes viidellä prosentilla kipu on invalidisoivaa. Pahimmillaan kipu tekee elämästä sietämätöntä. Tämä vaikuttaa potilaan lisäksi perheeseen ja ystäviin. Oikea-aikainen ja tehokas kivunlievitys on jokaisen oikeus. Tässä lääkäreillä on suuri valta ja vastuu.

Hyksin kipuklinikan erikoislääkäri Tarja Heiskanen nosti HS:n jutussa esiin, että kivunhoito on Suomessa hyvin pienen joukon erikoisala. Kivunhoito tapahtuu perusterveydenhuollossa, mutta peruslääkärien kipukoulutus on usein vähäistä ja nousee esiin lähinnä palliatiivisen hoidon kursseilla. Lääkärit eivät välttämättä myöskään osaa pyytää kipuklinikalta konsultaatiota riittävän varhaisessa vaiheessa. Kun vastaanottoaika on lyhyt, kipulääkkeiden määrääminen on helppoa ja nopeaa.

Noin 40 prosenttia terveyskeskuskäynneistä johtui kivusta. Siksi kivunhoidon opetusta tulisi lisätä huomattavasti terveydenhuollon oppilaitoksissa. Kivuntutkimus onneksi kehittyy, ja ymmärrys kivun mekanismeista ja vaikutuksista aivoissa lisääntyy.

Kroonista kipua on vaikea hoitaa. Sitä hoidetaan ennen kaikkea lääkkeettömästi, mutta usein tueksi tarvitaan myös lääkehoito.

Heiskanen on oikeassa siinä, etteivät opioidit sovellu kaikille kipupotilaille. Vaikeissa monimuotoisissa kiputiloissa ne kuitenkin voivat olla osa laajaa hoitopakettia. Nämä ovat niitä Käypä Hoito –suosituksen mukaisia ”erityistapauksia”. Nämä potilaat tulee erottaa lääkkeiden väärinkäyttäjistä. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että kipukroonikolla on pysyvä hoitosuhde yhden ammattilaisen kanssa eikä hänen tarvitsisi asioida vaihtuvien lääkäreiden kanssa.

Heiskanen kertoi, että yksi osa ongelmaa ovat empaattiset lääketieteen ammattilaiset, jotka ”ajattelevat, että jotain on pakko tehdä, kun potilaalla on kurjaa”. Kipukroonikot eivät hakeudu sairaanhoitoon koska heillä ”on kurjaa”. Kipukroonikot hakevat apua, koska invalidisoiva kipu estää liikkumisen, ajattelemisen ja elämisen. Lääkkeillä ketään ei saada kivuttomaksi, mutta lääkkeettömien kivunhoitomuotojen tukena ne voivat mahdollistaa ihmisarvoisen elämän. Hoitamatta jättäminen ja potilaan hylkääminen ei koskaan saa olla vaihtoehto.

Virpi Paasisalo, puheenjohtaja
Jani Köykkä, varapuheenjohtaja
Kaisa Hirn, järjestökoordinaattori