Yli miljoona suomalaista elää kroonisen kivun kanssa.

Vieraileva blogisti: Millä jaksaa, mikä helpottaa

Kaikki keinot eivät ole suotavia, mutta parhaat keinot on syytä ottaa tavaksi. Nyt kirjoitan siitä, millä pidän itseäni pystyssä ja jalat tiukasti ja mahdollisimman tukevasti kiinni maassa. Leijua en voi, mutta en aio romahtaakaan.

Sanoin että kaikki keinot eivät ole suotavia. Tuolla sanomisella En tarkoita, että tekisin asioita eri tavalla. Tarkoitan jaksavani paremmin, tekemällä enemmän, samoja asioita, mutta pienemmällä ”teholla”.

Ärsyttävä tuttavani nimeltä terveys, lyö kyltin usein eteeni ja kyltissä lukee isolla: TEKEMINEN KIELLETTY OMAN ITSESI TAKIA. Fyysisen liikunnan rajoja olen hakenut varovasti. Kuin heikoilla jäillä kulkien, koettelemalla kepillä jään vahvuutta jo ennen seuraavaa askelta. Rajat vanhaan elämääni verrattuna tulevat liian nopeasti vastaan. On pakko lyödä jarrut pohjaan hiljaisessa vauhdissa, entiseen elämään verrattuna. Jos näin en tee, joudun remonttiin ja varikolle. Huoltotauon jälkeen joudun aloittamaan uudelleen. Hieman lisää oppineena toivottavasti tämän jälkeen uuteen yritykseen, pienemmällä vauhdilla ja isommalla hyödyllä.

Sairauksien edetessä, myös henkisen puolen tekeminen on alkanut vaatimaan minulta hiljaisempaa vauhtia ja välttämään ylimääräistä stressiä. Minut vanhasta elämästäni tunteva muistaa helposti sen tekevämmän mallin. Mottona oli eteenpäin, vaikka kuinka tulisi turpiin. Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Pakko on myöntää, että monessa asiassa luulin olevani juuri se korvaamaton tyyppi, joita hautausmaat pursuavat.

En minä lääkärien jarruttelua pelkää. Päinvastoin he kannustavat tekemään asioita entiseen malliin, pyytäen kuitenkin ottamaan huomioon tämän hetken ja tulevaisuuden suorituskykyni.  Joskus haaste on houkuttelevan suuri. Makselen tekemisen jälkeen raippaveroa näkymättömän, mutta tuskaa tuottavan nahkapiiskan jäljet kehossani, syvällä itsessäni.

Mitä ja miksi sitten teen, juuri niin kuin teen. Liikun, olen aktiivinen siinä mihin olen sydämelläni sitoutunut. Kun viitisen vuotta sitten kasvainsairauteni vei toimintakuntoani isoin harppauksin alaspäin. Tuolloin en vielä tiennyt, enkä osannut arvata kuinka elämä voikaan pienessä ajassa muuttua. Kädet heikkenivät, jalat eivät enää jaksaneet nostaa minua seisomaan ilman tukea. Ulkonäköni muuttui, moni vanha kaverini ei edes kaupassa tunnistanut, vaikka seistiin kaupassa vierekkäin, saman hyllyn ääressä. Olin vanhentunut ulkoisesti hetkessä vuosikymmeniä. Tutuistani moni, joka tunnisti, kiersi hyllyjen taakse piiloon, ettei vaan joutuisi kysymään, mitä sinulle kuuluu. Silloin nuo sanat olisivat olleet tärkeitä juuri minulle. Ystävät ja kaverit erottuivat tuolloin omiin kasteihinsa minun silmissäni.

Leikkauksen jälkeen en odottanut liikoja, odotin takaisin ainoastaan menetettyä, entistä elämääni. Se elämä ei, jos nyt kysytään, onneksi saapunut samanlaisena takaisin. Tämä elämänkoulu on muokannut minua uuteen, erilaiseen elämään. Uusi elämä on omalla tavallaan opettanut kantapään kautta, laittamaan elämän arvoja parempaan järjestykseen.  Muuten olen se sama Artsi, vain yksi asia oli muuttunut, ymmärrän asioita ja useita muita sairastuneita  laajemmalla skaalalla katsoen varmaankin paremmin kuin aiemmin. se ettei elämäni koskaan tulisi entisenlaiseksi, ei ole menetys, se on kokemuksen tuoma vahvuus. Nyt olen montaa sairautta rikkaampi. Sanotaan: ”Ei sen vian tarvitse suuri olla, jos se on päässä”. Kovimmat sairauteni ovat päässäni, erityisesti päänsisällä.,

Koituuhan tästä  iloakin, harva huomaa muutokseni. Monella hyvinkin sairaalla tahtoo olla musta huumori elämän suolana. Musta huumori monen sairaan valttikortti.  Terveet eivät usein osaa, eivätkä kehtaa sanoa mitään rohkaisevaa sairaalle. Sairas taas voi möläytellä melkein millaisia juttuja tahansa terveelle. ”Päänsairaan” sanomiset menevät sairauksien piikkiin.

Kirjoituksen otsikkoon mennäkseni, millä huolehdin jaksamisesta, varsinkin toimintakykyni ylläpitämisestä?. Jokainen meistä hakee omat keinonsa, niin minäkin. Koska en kykene vanhaa elämääni elämään täysillä, sovellan vanhoja osaamisiani tähän nykyiseen elämääni.

Liikunta on kuulunut elämääni alta kouluikäisestä. Harrastin kilpaurheilua vuosikymmenet. Urheilu- ja liikunta ovat ja pysyvät niin kauan elämässäni, kuin sairauksiltani ja voimavaroiltani kykenen niitä mukanani fyysisesti pitämään. Harrastan sen minkä keho antaa tehdä. Valmentajana olen urani ohessa toiminut -80-luvulta asti. Tuomarina olen luonut uraa myös -80-luvulta saakka, nyt jo parikymmentä vuotta myös kansainvälisesti, kuten tuomarikouluttajana. Valmentamisessa enimmäkseen toimin kavereitteni pyynnöstä enää, nykyään asiantuntijana ja lajiohjelmien laatijana. Nämä ovat itselleni mukavaa ja terapeuttista aivojumppaa. Tiedän tulevaisuuteni, tekemisellä hidastan tulevaisuuden tulemista liian nopeasti vastaan. Kiusaan myös samalla tavalla sairauksien ollessa vastustajani.  vastaan kilpajuoksuni on mennyt jo vuosia.

Dartsin heittäminen auttaa käden- ja pään motoriikkaan, sekä matemaattisella puolella nopeaan, refleksimäiseen ajatustoimintaan. Tämä on laji, missä joudun usein koville. Kuitenkin tämä on laji, mikä onnistuessa on myös erittäin palkitsevaa aivotoiminnalle.

70-luvulla jo pidin erilaisten asioiden julkituomisesta kirjojoitamisen voimalla. 80-luvulla kirjoittelin työpaikkajulkaisuumme selostuksia, uutisia ja raportteja, pienellä huumorilla höystettynä. Paikallislehteen kirjoittelin pieniä kisaselostuksia, omien urheilijoidemme pärjätessä. Lajilehtemme sai tutustua kirjoituksiini. Entisen urheiluseurani julkaisut sisälsivät monia kirjoituksia n. lähes 30  vuoden aikajanalla.

Kirjoittaminen on minulle elämäntapa, terapiaa ja nykyään iso osa selviytymistarinaani.

Vahingossa aloin blogejani kirjoittamaan. Se mikä on osakseni annettu, on auttaa muita jaksamaan ja itseäni selviytymään. Vertaistukityössä on kirjoittaminen ja omista kokemuksista kertominen erittäin palkitsevaa itselle ja myös usealle lukijalleni myös. Vertaistukea kaipaavat ihmiset, useat heistä huomaavat, että hän ei olekaan yksin omine sairauksineen.

Itse sain aikanaan, kun aloin kirjoittamaan blogejani, juuri tuollaisen elämyksen. Siihen aikaan, kasvainleikkaukseni jälkeen tiesin, että sairauteni kuuluu sairauksista harvinaisista harvinaisimpiin. Kaikkien todennäköisyyksien mukaan ei minulla pitänyt olla yhtään ”lajikaveria” Suomessa. Olin juuri julkaissut blogini, sain Helsingissä asuvana, Oulusta yhteydenoton. Minuun verrattuna nuori naishenkilö otti minuun yhteyttä, hän oli etsinyt n. 12 vuotta ”lajikaveria” Suomesta. Kukaan ei ollut uskonut hänen sairauteensa. Hän sanoi minulle lukeneensa kirjoitustani ja huomanneensa lukevansa omaa tarinaansa… Hänen kanssaan olemme nykyään ystäviä ja saamme arvokkaita neuvoja ja vinkkejä toisiltamme. Jos missä, niin tämän kirjoitusterapian voiman olen minäkin saanut kokea parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedän, etten tee tätä tehtävääni vai itseäni ja oman hyvinvointini eteen. Kirjoituksissani voin jakaa muillekin paljon hyvää.

Toinen puolisko otsikosta oli: Mikä helpottaa. Tässä kirjoituksessa julki tuomani asiat, ovat osa asioista, mistä saan voimaa jaksaa huomiseen ja ylihuomiseen. Nämä tekemiset  helpottavat, silloin kun voin niitä omilla ehdoillani tehdä. Onnistumiset helpottavat, ne vähentävät stressitilojen syntymistä, samalla helpottavat kokoaikaisiin pääkipuihini. Yleensäkin tekeminen, vaikka hieman hitaammalla intensiteetillä, kunhan vain tekee. Pitää suoda itselleen onnistumisen tunteita, edes pienemmässä mittakaavassa.

Tällaisia ajatuksia tänään. Minulle tämäkin kirjoitus tuo onnistumisen tunteen. Voin kirjoituksilla kaivaa tunteitani syvemmältä esille. On aikoja, kun kannattaa keskustella itsensä kanssa asioista. Kirjoittamalla se onnistuu kuin huomaamatta.

ARTO HANNOLIN / KARHUKUNINGAS

Vuodatus.net

Seuraa meitä:

Yhteystiedot

Suomen Kipu ry

Suomen Kipu ry
Sepontie 3 th 4
02130 Espoo
puh. 045 129 0707
toimisto(at)suomenkipu.fi

Soittoaika
ma–to kello 10–14
Toimisto auki sopimuksen mukaan

Kaisa Hirn
toiminnanjohtaja
045 355 2825
kaisa.hirn(at)suomenkipu.fi

Hallituksen yhteystiedot



Tilaa kroonisen kivun ensitieto-opas tästä
Katso kipudokumentti
Katso kipudokumentti Kivun kasvot

Tukipuhelin

Haluatko keskustella kivusta?

Voit soittaa kipuvertaiselle tiistaisin ja torstaisin klo 17–19

050 464 4333

Äijälinja-tukipuhelin

maanantai-iltaisin klo 18–20

050 327 5396

Voit myös lähettää sähköpostia osoitteella:
tukilinja(at)suomenkipu.fi


Kalenteri

joulu
9
ma
17:00 Kaarinan vertaistukiryhmä kokoontuu @ Kaarinan kirjasto
Kaarinan vertaistukiryhmä kokoontuu @ Kaarinan kirjasto
joulu 9 @ 17:00 – 19:00
Aluevastaava Kaarina Koli Gsm: 040 521 1419 kaarina@suomenkipu.fi Vertaisryhmä Kokoonnumme maanantaisin klo 17-19. Kaarinan kirjasto,Lautakunnantie 1 Kaarina Kevään tapaamisajat  21.1. – 11.2. – 11.3. – 15.4. – 13.5. Syksyn tapaamisajat 12.8. – 16.9. – 14.10. –[...]
17:00 Mikkelin vertaistukiryhmä kokoontuu @ Oma Tori (2.krs)
Mikkelin vertaistukiryhmä kokoontuu @ Oma Tori (2.krs)
joulu 9 @ 17:00 – 19:00
Virpi Paasisalo Gsm: 045 170 7548 Vertaistukiryhmä Kokoonnumme joka parillisen viikon maanantaina klo 17-19 Oma Torissa, Porrassalmenkatu 21, 2 krs.  Kevään kokoontumisajat 7.1. – 21.1. – 4.2. – 4.3. – 18.3. – 1.4. – 15.4. – 29.4. – 13.5.[...]
17:30 Helsingin vertaistukiryhmä kokoo...
Helsingin vertaistukiryhmä kokoo...
joulu 9 @ 17:30 – 19:30
Aluevastaava Arto Hannolin Gsm: 0500 906 087 helsinki@suomenkipu.fi Helsinki etsii toimijoita. Olisitko kiinnostunut aluevastaavana tai ryhmänvetäjänä vapaaehtoistoiminnasta? Ryhmä on avoin kaikille kroonisesta kivusta kärsiville. Vertaisryhmä Kokoonnumme maanantaisin klo 17.30 – 19.30, Kampin palvelukeskuksessa, tila Broidi[...]
joulu
10
ti
10:00 Porvoon vertaistukiryhmä kokoontuu
Porvoon vertaistukiryhmä kokoontuu
joulu 10 @ 10:00 – 12:00
Aila Salmi porvoo@suomenkipu.fi Vertaisryhmä Kokoonnumme tiistaisin klo 10 – 12,  Gammelbackan Hyvinvointikeskuksessa, Purohuone, Tornipolku 10, 06400 Porvoo Kevään 2019 tapaamisajat viimeinen tapaaminen 28.5. Syksyn 2019 tapaamisajat 17.9. – 24.9. – 1.10. – 8.10. – 15.10. –[...]
12:00 Turun vertaistukiryhmä kokoontuu @ Lounatuulet yhteisötalo
Turun vertaistukiryhmä kokoontuu @ Lounatuulet yhteisötalo
joulu 10 @ 12:00 – 14:00
Turun vertaistukiryhmä kokoontuu @ Lounatuulet yhteisötalo | Turku | Suomi
Aluevastaava Maarit Rintala p. 050 068 7093 turku@suomenkipu.fi Ryhmänvetäjä Päivi Jalo Vertaisryhmä Kokoonnumme  kuukauden toinen tiistai klo 12 – 14, Lounatuulet yhteisötalossa, Läntinen Pitkäkatu 33, 2. krs. tila: Vaahtera. Syksyn 2019 tapaamiset 10.9. – 8.10. – 12.11. – 10.12.[...]

Olemme Facebookissa

Unable to display Facebook posts.
Show error

Error: Error validating application. Application has been deleted.
Type: OAuthException
Code: 190
Please refer to our Error Message Reference.