Yli miljoona suomalaista elää kroonisen kivun kanssa.

Vieraileva blogisti: Millä jaksaa, mikä helpottaa

Kaikki keinot eivät ole suotavia, mutta parhaat keinot on syytä ottaa tavaksi. Nyt kirjoitan siitä, millä pidän itseäni pystyssä ja jalat tiukasti ja mahdollisimman tukevasti kiinni maassa. Leijua en voi, mutta en aio romahtaakaan.

Sanoin että kaikki keinot eivät ole suotavia. Tuolla sanomisella En tarkoita, että tekisin asioita eri tavalla. Tarkoitan jaksavani paremmin, tekemällä enemmän, samoja asioita, mutta pienemmällä ”teholla”.

Ärsyttävä tuttavani nimeltä terveys, lyö kyltin usein eteeni ja kyltissä lukee isolla: TEKEMINEN KIELLETTY OMAN ITSESI TAKIA. Fyysisen liikunnan rajoja olen hakenut varovasti. Kuin heikoilla jäillä kulkien, koettelemalla kepillä jään vahvuutta jo ennen seuraavaa askelta. Rajat vanhaan elämääni verrattuna tulevat liian nopeasti vastaan. On pakko lyödä jarrut pohjaan hiljaisessa vauhdissa, entiseen elämään verrattuna. Jos näin en tee, joudun remonttiin ja varikolle. Huoltotauon jälkeen joudun aloittamaan uudelleen. Hieman lisää oppineena toivottavasti tämän jälkeen uuteen yritykseen, pienemmällä vauhdilla ja isommalla hyödyllä.

Sairauksien edetessä, myös henkisen puolen tekeminen on alkanut vaatimaan minulta hiljaisempaa vauhtia ja välttämään ylimääräistä stressiä. Minut vanhasta elämästäni tunteva muistaa helposti sen tekevämmän mallin. Mottona oli eteenpäin, vaikka kuinka tulisi turpiin. Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Pakko on myöntää, että monessa asiassa luulin olevani juuri se korvaamaton tyyppi, joita hautausmaat pursuavat.

En minä lääkärien jarruttelua pelkää. Päinvastoin he kannustavat tekemään asioita entiseen malliin, pyytäen kuitenkin ottamaan huomioon tämän hetken ja tulevaisuuden suorituskykyni.  Joskus haaste on houkuttelevan suuri. Makselen tekemisen jälkeen raippaveroa näkymättömän, mutta tuskaa tuottavan nahkapiiskan jäljet kehossani, syvällä itsessäni.

Mitä ja miksi sitten teen, juuri niin kuin teen. Liikun, olen aktiivinen siinä mihin olen sydämelläni sitoutunut. Kun viitisen vuotta sitten kasvainsairauteni vei toimintakuntoani isoin harppauksin alaspäin. Tuolloin en vielä tiennyt, enkä osannut arvata kuinka elämä voikaan pienessä ajassa muuttua. Kädet heikkenivät, jalat eivät enää jaksaneet nostaa minua seisomaan ilman tukea. Ulkonäköni muuttui, moni vanha kaverini ei edes kaupassa tunnistanut, vaikka seistiin kaupassa vierekkäin, saman hyllyn ääressä. Olin vanhentunut ulkoisesti hetkessä vuosikymmeniä. Tutuistani moni, joka tunnisti, kiersi hyllyjen taakse piiloon, ettei vaan joutuisi kysymään, mitä sinulle kuuluu. Silloin nuo sanat olisivat olleet tärkeitä juuri minulle. Ystävät ja kaverit erottuivat tuolloin omiin kasteihinsa minun silmissäni.

Leikkauksen jälkeen en odottanut liikoja, odotin takaisin ainoastaan menetettyä, entistä elämääni. Se elämä ei, jos nyt kysytään, onneksi saapunut samanlaisena takaisin. Tämä elämänkoulu on muokannut minua uuteen, erilaiseen elämään. Uusi elämä on omalla tavallaan opettanut kantapään kautta, laittamaan elämän arvoja parempaan järjestykseen.  Muuten olen se sama Artsi, vain yksi asia oli muuttunut, ymmärrän asioita ja useita muita sairastuneita  laajemmalla skaalalla katsoen varmaankin paremmin kuin aiemmin. se ettei elämäni koskaan tulisi entisenlaiseksi, ei ole menetys, se on kokemuksen tuoma vahvuus. Nyt olen montaa sairautta rikkaampi. Sanotaan: ”Ei sen vian tarvitse suuri olla, jos se on päässä”. Kovimmat sairauteni ovat päässäni, erityisesti päänsisällä.,

Koituuhan tästä  iloakin, harva huomaa muutokseni. Monella hyvinkin sairaalla tahtoo olla musta huumori elämän suolana. Musta huumori monen sairaan valttikortti.  Terveet eivät usein osaa, eivätkä kehtaa sanoa mitään rohkaisevaa sairaalle. Sairas taas voi möläytellä melkein millaisia juttuja tahansa terveelle. ”Päänsairaan” sanomiset menevät sairauksien piikkiin.

Kirjoituksen otsikkoon mennäkseni, millä huolehdin jaksamisesta, varsinkin toimintakykyni ylläpitämisestä?. Jokainen meistä hakee omat keinonsa, niin minäkin. Koska en kykene vanhaa elämääni elämään täysillä, sovellan vanhoja osaamisiani tähän nykyiseen elämääni.

Liikunta on kuulunut elämääni alta kouluikäisestä. Harrastin kilpaurheilua vuosikymmenet. Urheilu- ja liikunta ovat ja pysyvät niin kauan elämässäni, kuin sairauksiltani ja voimavaroiltani kykenen niitä mukanani fyysisesti pitämään. Harrastan sen minkä keho antaa tehdä. Valmentajana olen urani ohessa toiminut -80-luvulta asti. Tuomarina olen luonut uraa myös -80-luvulta saakka, nyt jo parikymmentä vuotta myös kansainvälisesti, kuten tuomarikouluttajana. Valmentamisessa enimmäkseen toimin kavereitteni pyynnöstä enää, nykyään asiantuntijana ja lajiohjelmien laatijana. Nämä ovat itselleni mukavaa ja terapeuttista aivojumppaa. Tiedän tulevaisuuteni, tekemisellä hidastan tulevaisuuden tulemista liian nopeasti vastaan. Kiusaan myös samalla tavalla sairauksien ollessa vastustajani.  vastaan kilpajuoksuni on mennyt jo vuosia.

Dartsin heittäminen auttaa käden- ja pään motoriikkaan, sekä matemaattisella puolella nopeaan, refleksimäiseen ajatustoimintaan. Tämä on laji, missä joudun usein koville. Kuitenkin tämä on laji, mikä onnistuessa on myös erittäin palkitsevaa aivotoiminnalle.

70-luvulla jo pidin erilaisten asioiden julkituomisesta kirjojoitamisen voimalla. 80-luvulla kirjoittelin työpaikkajulkaisuumme selostuksia, uutisia ja raportteja, pienellä huumorilla höystettynä. Paikallislehteen kirjoittelin pieniä kisaselostuksia, omien urheilijoidemme pärjätessä. Lajilehtemme sai tutustua kirjoituksiini. Entisen urheiluseurani julkaisut sisälsivät monia kirjoituksia n. lähes 30  vuoden aikajanalla.

Kirjoittaminen on minulle elämäntapa, terapiaa ja nykyään iso osa selviytymistarinaani.

Vahingossa aloin blogejani kirjoittamaan. Se mikä on osakseni annettu, on auttaa muita jaksamaan ja itseäni selviytymään. Vertaistukityössä on kirjoittaminen ja omista kokemuksista kertominen erittäin palkitsevaa itselle ja myös usealle lukijalleni myös. Vertaistukea kaipaavat ihmiset, useat heistä huomaavat, että hän ei olekaan yksin omine sairauksineen.

Itse sain aikanaan, kun aloin kirjoittamaan blogejani, juuri tuollaisen elämyksen. Siihen aikaan, kasvainleikkaukseni jälkeen tiesin, että sairauteni kuuluu sairauksista harvinaisista harvinaisimpiin. Kaikkien todennäköisyyksien mukaan ei minulla pitänyt olla yhtään ”lajikaveria” Suomessa. Olin juuri julkaissut blogini, sain Helsingissä asuvana, Oulusta yhteydenoton. Minuun verrattuna nuori naishenkilö otti minuun yhteyttä, hän oli etsinyt n. 12 vuotta ”lajikaveria” Suomesta. Kukaan ei ollut uskonut hänen sairauteensa. Hän sanoi minulle lukeneensa kirjoitustani ja huomanneensa lukevansa omaa tarinaansa… Hänen kanssaan olemme nykyään ystäviä ja saamme arvokkaita neuvoja ja vinkkejä toisiltamme. Jos missä, niin tämän kirjoitusterapian voiman olen minäkin saanut kokea parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedän, etten tee tätä tehtävääni vai itseäni ja oman hyvinvointini eteen. Kirjoituksissani voin jakaa muillekin paljon hyvää.

Toinen puolisko otsikosta oli: Mikä helpottaa. Tässä kirjoituksessa julki tuomani asiat, ovat osa asioista, mistä saan voimaa jaksaa huomiseen ja ylihuomiseen. Nämä tekemiset  helpottavat, silloin kun voin niitä omilla ehdoillani tehdä. Onnistumiset helpottavat, ne vähentävät stressitilojen syntymistä, samalla helpottavat kokoaikaisiin pääkipuihini. Yleensäkin tekeminen, vaikka hieman hitaammalla intensiteetillä, kunhan vain tekee. Pitää suoda itselleen onnistumisen tunteita, edes pienemmässä mittakaavassa.

Tällaisia ajatuksia tänään. Minulle tämäkin kirjoitus tuo onnistumisen tunteen. Voin kirjoituksilla kaivaa tunteitani syvemmältä esille. On aikoja, kun kannattaa keskustella itsensä kanssa asioista. Kirjoittamalla se onnistuu kuin huomaamatta.

ARTO HANNOLIN / KARHUKUNINGAS

Vuodatus.net

Seuraa meitä:

Yhteystiedot

Suomen Kipu ry

Suomen Kipu ry
Sepontie 3 th 4
02130 Espoo
puh. 045 129 0707
toimisto(at)suomenkipu.fi

Soittoaika
ma–to kello 10–14
Toimisto auki sopimuksen mukaan

Kaisa Hirn
toiminnanjohtaja
045 355 2825
kaisa.hirn(at)suomenkipu.fi

Hallituksen yhteystiedot



Tilaa kroonisen kivun ensitieto-opas tästä
Katso kipudokumentti
Katso kipudokumentti Kivun kasvot

Tukipuhelin

Haluatko keskustella kivusta?

Voit soittaa kipuvertaiselle tiistaisin ja torstaisin klo 17–19

050 464 4333

Äijälinja-tukipuhelin

maanantai-iltaisin klo 18–20

050 327 5396

Voit myös lähettää sähköpostia osoitteella:
tukilinja(at)suomenkipu.fi


Kalenteri

huhti
23
ti
17:30 Hollolan vertaistukiryhmä kokoon... @ Missiokammari
Hollolan vertaistukiryhmä kokoon... @ Missiokammari
huhti 23 @ 17:30 – 19:30
Aluevastaava Hanna Pirinen Gsm 045 6363 101 hollola@suomenkipu.fi Ryhmänvetäjä Eero Kekomäki Gsm 0400 316 946 Vertaistukiryhmä Kokoonnumme tiistaisin klo 17.15 – 18.45, Missiokammarissa, Rakentajantie 8, tila on esteetön Kevään 2019 tapaamiset 15.1. – 29.1.  – 12.2. –[...]
huhti
24
ke
14:00 Kemin vertaistukiryhmä kokoontuu...
Kemin vertaistukiryhmä kokoontuu...
huhti 24 @ 14:00 – 16:00
Tuija Lampimäki Gsm: 045 122 9262 Vertaistukiryhmä Kokoonnumme parittomina keskiviikkoina klo 14- 16 Majakkatalossa, Pohjoisrantakatu 5, 2. krs. Esteetön kulku Keskuspuistokatu 6. puolelta. Kevään 2019 tapaamiset 16.1. – 30.1. – 13.2. – 27.2. – 13.3. –[...]
17:00 Kokkolan vertaistukiryhmä kokoon... @ Keski-Pohjanmaan opisto
Kokkolan vertaistukiryhmä kokoon... @ Keski-Pohjanmaan opisto
huhti 24 @ 17:00 – 19:30
Esko Asujamaa Gsm: 040 093 1247 kokkola@suomenkipu.fi Vertaisryhmä Kokoonnumme keskiviikkoisin kello 17 – 21, Keski-Pohjanmaan Opisto, Opistokatu 7, Kälviä. Kevään 2019 tapaamiset 30.1. – 20.2. – 27.3. – 24.4. – 29.5. 30.1.2019.klo 17.00-21.00. Takkahuone/sauna. Saunailta[...]
17:00 Lappeenrannan vertaisryhmä kokoo... @ Kuutinkulma
Lappeenrannan vertaisryhmä kokoo... @ Kuutinkulma
huhti 24 @ 17:00 – 19:00
Aluevastaava Tapio Tiittanen Gsm: 0458418984  (puh. ark. klo 12-20.00) lappeenranta@suomenkipu.fi (24/7/365) Ryhmänvetäjät Tiia Koikkalainen (tauolla kevään 2018 ajan) Gsm: 044 567 25 72 tiia.koikkalainen@gmail.com Maritta Taskinen (tauolla kevään 2018 ajan) Gsm: 040 518 36 41 maaritta.taskinen@pp.inet.fi Vertaisryhmä Kokooonnumme keskiviikkoisin klo 17 –[...]
17:00 Tampereen vertaisryhmä kokoontuu... @ Tampereen seudun vertaiskeskus
Tampereen vertaisryhmä kokoontuu... @ Tampereen seudun vertaiskeskus
huhti 24 @ 17:00 – 19:00
Anu Wickholm Gsm: 050 912 8122 Marke Oksanen Gsm: 040 560 7872 Vertaistukiryhmä Kokoonnumme kuukauden 2. ja 4. keskiviikko klo 17 – 19, Tampereen Seudun Vertaiskeskus, Mustanlahdenkatu 19 LH 8, 33210 Tampere. Vertaiskeskuksen julkisivuremontti on ohitse[...]

Olemme Facebookissa

Vaikuttamistyö on hidasta ja usein myös hiljaista. Kulisseissa tapahtuva hyörintä ei aina näy katsomoon. Mutta mitäs se Suomen Kipu sitten on tehnyt? Esimerkiksi tätä! ... Näytä enemmänNäytä vähemmän

Julkaistu 2 viikkoa sitten  ·  

Älä jää yksin kivun kanssa. Tänään päivystää jälleen Suomen Kivun tukipuhelin klo 17-19, p 050 464 4333
Voit myös lähettää sähköpostia kipuvertaiselle: tukilinja@suomenkipu.fi
... Näytä enemmänNäytä vähemmän

Julkaistu 2 viikkoa sitten  ·