(Ilmestynyt lyhennelmänä Kipupuomissa 1/2020)

Viime vuodet ovat olleet Suomen terveydenhuollossa jatkuvaa alamäkeä, mikä arjen todellisuudessa on näkynyt pinnan kiristymisenä puolin ja toisin. Tilanne on katastrofaalinen – kuin joka vaiheessa uhkaava ennakoimaton lumivyöry – yhtä hyvin potilaiden kuin hoitajienkin kannalta.

Omalääkärit kortilla

Alun perin positiivinen kokemus potilaan ja lääkärin yhteistyöstä on vähitellen hiipunut pahoinvoinniksi, josta kaikki kärsivät.

Melkoinen ongelmapaljous vanhushoidon arkipäivää

Omakohtaisena kokemuksena runsaan tusinan verran sairauksia ja kovia oireita yhdessä ja erikseen:

– sydän, rytmihäiriöitä, kolmas tahdistin (á 10 vuotta) menossa,

– kahden insuliinin ”heittelehtivän” verensokerin diabetes, Charcot’n jalka,

– umpeutumattomia ja tuskallisia haavaumia ja niiden seurauksena mm. yleisiä verenmyrkytyksiä (sepsis),

– jokavuotisia vakavaoireisia parinkin kuukauden kuumeettomia flunssia,

– verisiä ysköksiä, vaarallisiksi luokiteltavia muita eritteitä,

– ruuansulatuksen häiriöitä (ummetus, reflux),

– allergioita,

– astmaoireita, jotka eivät riitä diagnoosiin sekä hengitysvaikeuksia,

– eturauhaskasvain plus tuskia,

– selkärangan kroonistuneet välilevyjen tuskalliset hermovauriot (leikkausta pidetään riskinä),

– liikkuminen mahdollista vain rollaattoriavusteisesti,

– pysyvästi vaurioitunut kuulo(tinnitys),

– munuais-, maksa- ja kolesteroliarvot aika ajoin kiikunkaakun.

Yhteisvaikutuksena purkautumista paniikkihäiriöinä, joihin tosin omalääkärin ja potilaan yhteistyönä toimiva kohtauslääkitys, ikä 80 vuotta.

Kahdessa kuukaudessa ”ensiapua”

Kun oireet alkoivat kasautua, kysyin terveysasemalta omalääkäriaikaa. Minulle kerrottiin, että seuraava vastaanottoaika on 2 kuukauden kuluttua! Saan hepulin ja annan palaa. ”Ovenvartijahoitaja” kertoo rauhallisesti, että heillä on 4 lääkärin vaje. Kiehuen soitan ensiapusairaalaan, josta asiallisesti kerrotaan, että heille ei voi tulla niin kauan kuin terveysasema on auki. Uusi soitto terveysasemalle ja kysymys ensiapukäynnistä (10 minuutin aikoja). Sellainen löytyisi samana päivänä, mutta sovitaan, että soitan seuraavana aamuna ”kello 8:n jakeluun”, koska oireet pakottavat vuodelepoon ja kipulääkitykseen ja voin yön aikana kirjoittaa vapaaehtoisavustajan kanssa paperille viime pävien oireet lääkäriä varten. Se on välttämätöntä, sillä vastaanotolla en ole enää tuskista johtuen haastattelukunnossa. Ensiapusairaalaan voin yrittää yöllä, jos ovenvartijavalikoitsija ottaa minut vastaan. Ennen valikoijaa ei ollut. Nyt on, koska istumapaikat oli ”loppuunmyyty” ja tarvittiin hylkäämispäätöksiä tilan raivaamiseksi. – Ensiavussa joutuu yleensä odottamaan 5-8 tuntia tuolilla istuen. – Lääkärituttavan kuunnellessa pyrin puhelimitse kuolemanpelkoa aiheuttavista hengitysoireista (paniikkihäiriö) hoitoon. Yksi hylkäysperuste: ”meillä on 4 lääkärin vajaus”.

Lääkäri ja kiukkuinen potilas

Nuori lääkäri on ystävällinen, kuuntelee keuhkot ja sydämen ja kysyy, riittäisikö vuodelepo ja kuuma mehu tavanomaisen buranan kera, kun kuumettakaan ei ole, mihin kommentoin, että ei riitä. Tappelu antibiootista käydään joka vuosi, ellei vakituista omalääkäriäni löydy hätiin ja ”ensiapuun”. Vuosikymmenien kokemus osoittaa, että antibiootti vaimentaa tuskia, voimakasta pahoinvointia, huimausta, kurkkukipua, pään alueen suhinoita, voimistunutta tinnitystä sekä helpottaa komplikaatioita noin 2-3 päivän sisällä. Lääkärit ”pelkäävät” antibioottien liikakäyttöä, mihin tapaan kommentoida, että vanhuspotilaille voi olla kysymys elämästä tai kuolemasta. Potilaiden keskinäisessä vertaistuessa joutuu kuulemaan kauhukertomuksia todellisesta sairaalaelämästä. Kuumeettomuus muunmuassa ei saa riskiryhmillä olla suojalääkityksen epäämisen syy.

Terveysasematasolla yrittävät auttaa saatavilla olevin keinoin, mutta törmätään – puolin ja toisin – byrokratian kapuloihin rattaissa!

Juna män jo

Vertaistuessa ihmetellään jatkuvasti sitä, kun potilaalle sanotaan ensiavussa, että 10 minuuttia on kulunut, vaikka potilaan oirekuvaus oli tuskin alkanut. Esimerkiksi Helsingissä tämä huomauttelu on maan tapa. Vika ei ole lääkäreissä vaan terveyskeskushallinnossa, joka on näin ohjeistanut. Kun viimeksi sain kuulla kymmenen minuutin näkemiintoivotuksen, kävelin yksityiselle lääkäriasemalle, jossa tulin asianmukaisesti hoidetuksi, tosin en aivan kymmenessä minuutissa. Julkisessa hoidossa tarvitsemani resepti olisi maksanut 0 euroa, yksityisessä se maksoi viikonlopulla 132 euroa. Että se siitä tasa-arvosta. – Poliitikot puhuvat terveydenhoidon tasa-arvosta, johon on tänään kohtuuttoman pitkä matka. Potilaat ja hoitajat ovat paljolti samassa veneessä ihmettelemässä hallintojen minuuttileikkiä. Suosittu mielipidesivujen aihe. Myös moni lääkäri ja hoitaja on kritisoinut julkisuudessa nykykäytäntöä järjettömänä, eli 10 minuuttia tai kahden kuukauden kuluttua 20 minuuttia!

Potilaan on pystyttävä ja osattava, vaikka ei mitenkään pysty eikä osaa

Terveysasemat ja erikoissairaanhoito ovat keksineet, että potilas saa lähestyä heitä puhelinkontaktin ohella suojatulla sähköpostilla (=etäkontakti), ei tavallisella suojaamattomalla. Viitataan salassapitovelvollisuuteen (mm. Helsingin terveyskeskushallinnon vastauksessa kanteluuni). Koska en osaa käyttää monimutkaista suojattua yhteyttä salattavin pankkitunnuksin, tallaan jatkuvasti hallinnon varpaille. Kysymys on minun terveystiedoistani, ei virkamiehen! Vaan ei mene jakeluun byrokratian puolella. Nyttemmin potilasasiamiehetkin vaativat suojattua systeemiä, eli vaikeuttavat kohtuuttomasti potilaan oireselvityksiä. Vanhukset, mielenterveyspotilaat, vammaiset ja vastaavat saattavat jäädä hoidotta, kun eivät voi omien voimiensa varassa kaikessa rauhassa koota ja lähettää tietojaan esim. lääkärille ja hoitajalle jatkotoimia varten vastaanotolla. – Sähköpostin salaaminen on ok, jos potilas sitä haluaa, mutta salaamisen muotoilu hoidon tai hoitoavun ehdoksi voi johtaa peruuttamattomaan seuraamukseen ja on käytännön vertaistyössä varsinainen nielu purettavaksi.

Hoitaminen ja avun haku kielletty?

Tavallinen potilas paniikissa!

Monissa viranomaispäätöksissä lukee esimerkiksi: ”Et voi lähettää tätä sähköpostia edelleen, kopioida, tulostaa tai ladata ja se vanhenee päivämäärällä….”. Kiitän sitä hoitoaparaatin osaa, joka joustaa ja ymmärtää, että on veljensä ja sisarensa vartija.

Hoitamaton tuska on terveydenhuollon julmuutta

Noin 80 % potilaiden yhteydenotoista käsittelee sairauksiin liittyviä tuskia ja lääkeongelmia. Hoitamatta jättäminen tai riittämätön hoito ovat tyytymättömyyden aiheena. Voimassa on kaksi lainkohtaa, joihin puolin ja toisin hoitokeskusteluissa viitataan. Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (§22) todetaan: ”Laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudin määrityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta”. Tätä selvääkin selvempää päätäntävaltaa pehmentää kuitenkin potilaslain §6: ”Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan”. Kipujärjestöille tulee vuosittain useita satoja tiedusteluja näistä kahdesta sanasta ja niiden ensisijaisuudesta.

Lääkärit puun ja kuoren välissä – Valvirako syntipukki?

Usein kuulee vertaistuessa Valviraa syytettävän lääkkeensaantivaikeuksista. Kokeilujen avulla on potilas- ja lääkäriyhteistyönä löydetty toimiva lääkitys ja sitten vaihtuva lääkäri kirjoittaakin vähemmän ja kivut palaavat. Lääkärit vaihtuvat tiuhaan tahtiin, ja potilaat pelkäävät kolmen kelakuukauden välein saantiongelmia. Osa lääkäreistä ja hoitajista pätevöityy ja osa pyrkii pois raskaasta terveysasematyöstä. – Edesmennyt hallitus ehti jo lupaamaan, että se hankkii lisää muutama tuhat lääkäriä ja sairaanhoitajaa. Yhden toimeliaan lääkärin leipominen kestää 8-10 vuotta, joten tämän päivän vauvat saattavat päästä aikanaan vastaanotolle nopeammin kuin kahdessa kuukaudessa.

Otin yhteyttä Valviraan ja kysyin, vihataanko siellä kolmiolääkkeitä, kun pikkulinnut sellaista laulavat. Sain paluupostissa asiallisen vastauksen, jonka keskeinen sisältö ilmenee seuraavista lainauksista:

– Valvira valvoo osana terveydenhuollon valvontaansa lääkkeiden määräämistä.

– Valviran tavoitteena ei ole estää tai edistää minkään lääkeryhmän lääkkeiden määräämistä, vaan edistää asianmukaista lääkkeiden määräämistä ja estää epäasianmukaista määräämistä.

– Valviralla ei ole mitään ”agendaa” esimerkiksi rauhoittavia lääkkeitä vastaan sinänsä.

Asiasta löytyy runsaasti tietoa verkkosivuiltamme (esim. http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/laakehoito/bentsodiatsepiinien_maaraaminen_2)

Toteamme, että on olemassa potilaita, jotka voivat tarvita suuriannoksistakin ja pitkäkestoista lääkehoitoa ko. lääkkeillä, ja heille voi näitä lääkkeitä määrätä, kunhan sen tekee lääketieteellisesti perustellulla ja turvallisella tavalla.

Valviran viesti tyytymättömälle potilaalle:

”Kun potilas tai omainen on tyytymätön hoitoon (ja jos asia ei selviä muutoin), potilaalla/omaisella on oikeus tehdä asiassa kirjallinen muistutus hoitavan toimintayksikön ylilääkärille, jolla on lakisääteinen velvollisuus antaa kirjallinen vastaus kohtuullisen ajan kuluessa, viimeistään noin 4 viikon kuluessa. Tämä on ensisijainen menettely. Potilaalla/omaisella on oikeus tehdä kantelu terveydenhuollon valvontaviranomaiselle. Kantelua kannattaa harkita varsinkin silloin, jos muistutukseen annettu vastaus ei ole tyydyttävä. Kantelun voi tehdä myös aluehallintovirastolle (Avi) ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.”

Heikki Päivike, tiedottaja, potilasaktivisti

maallikkopohjainen vertaistuki

heikki.paivike@gmail.com

0400 336647