Petriinan kokemus: Finanssiala ja työterveysneuvottelu

Omalla työpaikallani on työkyvyn heikentyessä mahdollista käydä työterveysneuvottelu tai työkykyneuvottelu. Neuvotteluilla on sisällöllisesti pieniä eroavaisuuksia; työterveysneuvottelussa käydään enemmän läpi terveyden näkökulmaa, kun taas työkykyneuvottelu keskittyy työn ja työkyvyn yhteensovittamiseen. Molemmat keskustelut ovat kuitenkin luottamuksellisia ja ne dokumentoidaan.

Omassa tilanteessani olemme aina käyneet niin sanotusti yhdistetyn neuvottelun, jolloin molempien neuvotteluiden asiat käydään läpi samassa tapaamisessa. Edellytys yhdistämiselle omalta osaltani on ollut se, että olen itse halunnut ja suostunut puhumaan myös terveystiedoistani ja että osapuolet ovat olleet tietoisia neuvottelun tavoitteista. Tässä kirjoituksessa yhdistetystä neuvottelusta käytetään nimitystä työterveysneuvottelu.

Työterveysneuvotteluun päädyttiin omalla kohdallani sairauteni edetessä ja sen haitatessa työkykyäni. Minulla on sidekudossairaus (EDS), joka aiheuttaa moninaisia lihas- ja nivelkipuja sekä osittaisia nivelten sijoiltaanmenoja. Lisäksi arkeani haastavat vaikeasta skolioosista johtuvat selkäkivut ja liitännäissairaudet, kuten jännityspäänsärky ja migreeni. Tilanteestani johtuen en enää pystynyt toimimaan työssäni täydellä työajalla, minkä lisäksi muutoksista työtehtäviin ja -järjestelyihin oli aiheellista sopia.

Omalla kohdallani työterveysneuvotteluja on käyty vuosien varrella useita – välillä työterveyshuollon ja välillä vaihdellen minun, työnantajan tai edellä mainittujen yhteisaloitteesta. Neuvotteluiden tavoitteena on kuitenkin aina ollut työkykyni ylläpitäminen, ja niissä on myös sovittu toimenpiteistä, joilla työssä selviytymistäni tuetaan.

Neuvottelujen sisältöä on käyty etukäteen kanssani läpi työterveyden toimesta. Minulle on esimerkiksi kerrottu, mitä neuvotteluissa tapahtuu ja mitä asioita siellä käsitellään. Olen saanut aina itse päättää, mistä terveydentilaani tai elämäntilanteeseeni liittyvistä asioista olen halunnut puhua ja missä laajuudessa. Onkin hyvä olla tietoinen, että työterveyshuollon vaitiolovelvollisuus säilyy myös työterveysneuvotteluissa.

Meillä työterveysneuvottelun järjestelyistä huolehtii työterveyshoitaja. Neuvotteluihin on osallistunut yleensä vähintään oma lähiesihenkilöni ja työterveyslääkärini, joka on neuvottelutilanteessa ohjannut keskustelua. Neuvotteluissa on kuultu minua, työnantajaa ja kysyttäessä myös työterveyslääkärin mielipidettä. Halutessani olen saanut mahdollisuuden pyytää neuvotteluihin myös liiton luottamushenkilön tai työsuojeluvaltuutetun.

Omalla kohdallani neuvotteluissa on käyty läpi esimerkiksi seuraavia asioita:

Työn haasteita ja omia rajoitteitani

Näyttöpäätetyö ja staattiset työasennot haastavat toimintakykyäni; lihakseni väsyvät ja kipuni lisääntyvät.

Vahvuuksiani ja työn voimavaroja

Neuvotteluissa kannattaa nostaa esiin omia vahvuuksiaan! Omia vahvuuksiani ovat esimerkiksi pitkän työurani tuoma osaaminen ja motivaatio työn tekemiseen. Koen työn olevan henkinen voimavarani.

Työtehtävieni sisältöjä

Pohdimme, millaisia muutoksia työtehtäviini voitaisiin tehdä, jotta työ tukisi paremmin omaa jaksamistani ja hyvinvointiani.

Työympäristöä ja -välineitä

Konttorissamme on hyvä työergonomia ja -välineet, kuten sähköpöydät ja mahdollisuus työfysioterapeutin tukeen. Nämä eivät kuitenkaan olleet omassa tapauksessani riittäviä keinoja tukemaan työssä jaksamistani.

Neuvotteluiden jälkeen työterveyshoitaja on laatinut muistion, joka lähetetään kaikille neuvotteluun osallistuneille. Neuvottelumuistioon on kirjattu esimerkiksi sovittu suunnitelma ja työhön liittyvät toimenpiteet. Lisäksi muistiossa on maininta mahdollisesta uudesta neuvotteluajankohdasta ja siitä, miten työhön tehtyjä muutoksia seurataan.

Työterveysneuvotteluista ratkaisuja työssä jaksamisen ja työkyvyn tukemiseen

Neuvotteluiden seurauksena olemme sopineet omalla kohdallani esimerkiksi etätyöstä ja lyhennetystä työajasta. Etätyö on mahdollistanut paremmin työnteon jaksottamisen oman jaksamiseni mukaan. Kotona on myös helpompaa toteuttaa hyvinvointini kannalta tärkeitä asennonvaihdoksia. Esimerkiksi ajoittainen makuuasentoon pääseminen työpäivien aikana on oman kivunhallintani ja kokonaisvaltaisen jaksamiseni näkökulmasta tärkeää.

Koen, että työterveysneuvottelut ovat lisänneet eri osapuolten ymmärrystä tilanteestani, ja olen suhtautunut neuvotteluihin positiivisesti. Olen aina puhunut sairaudestani työyhteisössä avoimesti. Koen, että se on lisännyt myös työyhteisön ymmärrystä, vähentänyt ”juoruilua” ja näin ollen helpottanut myös omaa oloani.

"Työterveysneuvotteluiden ansiosta olen pystynyt työskentelemään edelleen omassa ammatissani lyhennetyllä työajalla ja yksilöllisin järjestelyin."

Oma tilanteeni on yleisesti ottaen huomioitu työyhteisössä hyvin ja siihen on suhtauduttu ymmärtäväisesti. Kannustan myös muita avoimuuteen ja rohkeuteen puhua omasta tilanteestaan työyhteisössä. On silti hyvä muistaa, että sinä itse saat päättää ja rajata, mitä jaat tilanteestasi muille työyhteisön jäsenille. Rohkeus puhua omasta tilanteesta vaatii turvallisuuden tunnetta, ja se on myös luottamuksen osoitus työyhteisölle.

Neuvotteluiden ansiosta olen pystynyt työskentelemään edelleen omassa ammatissani lyhennetyllä työajalla ja yksilöllisin järjestelyin. Tiedostan hyvin, ettei se ole itsestäänselvyys tai edes mahdollista monella alalla. Työ on ollut aina iso osa identiteettiäni ja olen onnellinen, ettei sairauteni ole vienyt sitä minulta täysin pois. Olen edelleen saanut hyödyntää työssäni osaamistani ja ammattitaitoani.

Kunnianhimoinen suhtautuminen työhön, halu oppia uutta ja haastaa itseäni ovat ohjanneet minua urallani aina. Olen myös saanut asiantuntijuuden syventyessä lisää vastuita ja päässyt etenemään urallani, huomioiden terveydentilani ja sen rajoitteet. Koen, että työnantajani ja työterveyshuollon toimesta minua on tuettu ja minuun on luotettu. Kiitos siitä.