Unelmien tavoittelua uudelleenkouluttautumalla

Työtapaturmasta alkunsa saanut CRPS eli monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä oireilee käsissäni, jaloissani ja suussani. Kipu on jatkuvasti läsnä, minkä takia jouduin jättämään tutut metallialan työtehtävät ja siirryin asiakaspalvelutöihin. Asiakaspalvelussa viettämieni vuosien aikana ymmärsin pärjääväni työelämässä pitkittyneestä kivusta huolimatta. Usko itseeni ja motivaatio edetä työelämässä kasvoivat, ja ajatus uudelleenkouluttautumisesta kypsyi.

Koska omalla kohdallani työkykyni oli alentunut työtapaturman vuoksi, ammatillisesta kuntoutuksesta ja uudelleenkoulutuksesta vastasi omalla kohdallani vakuutusyhtiö. Pelkkä innostus ja motivaatio uuden tutkinnon opiskeluun eivät kuitenkaan vielä riittäneet. Hakuprosessi vaati useamman hakemuksen – ja koko prosessi useamman vuoden. Vuosien varrella usko itseeni horjui, mutta määrätietoinen yrittäminen tuotti tulosta. Ammatillinen kuntoutus ja mahdollisuus uudelleenkoulutukseen myönnettiin viidennellä hakukerralla.

Kuvassa lähikuva järjestelmäkamerasta, joka on asetettu alustalle. Kameran näytöstä näkyy iso rakennus. Kameran ympärillä sumeita liikenteen valoja.
Kuvituskuva: Canva

Avoimuus omasta tilanteesta tukee opintojen suunnittelua ja omaa jaksamista

Tällä hetkellä olen opiskellut vuoden media-alaa, valokuvaus- ja videopuolta. Monimuotona opiskelun etuna on, että osa opinnoista tapahtuu etänä, mikä on helpottanut kipujen kanssa opiskelua. Ajattelen, että sujuva opiskelu vaatii avoimuutta omasta tilanteesta sekä opettajia että opiskelutovereita kohtaan. Tietoisuus lisää ymmärrystä.

Myös oman kehon myötätuntoinen kuuntelu on tärkeää. Kipujen kanssa on ymmärrettävä realiteetit; kaikkea ei aina jaksa niin kuin haluaisi. Apunani on ollut esimerkiksi opintojen sovittaminen omaan vointiini. Hyvinä päivinä teen enemmän, mikä mahdollistaa levon huonompina päivinä. 

Uudelleenkouluttautumista pohtiville kipuoireisille haluaisin sanoa, että jatka haaveilua epäilyksistäsi huolimatta. Mieti avoimesti myös niitä vaihtoehtoja, jotka ensisilmäyksellä tuntuisivat älyttömiltä. Apua kannattaa pyytää matalalla kynnyksellä; itse sain opintojen valinnan ja kouluun hakemisen kanssa apua omasta vakuutusyhtiöstä. Toivon, että muistat, että unelmia saa olla ja niitä voi toteuttaa. Me kipuoireiset ollaan niin paljon enemmän, kuin pelkkä kipumme.

Kuvassa kokemustarinan Ville. Mustavalkoinen kuva.
Kuva: Minja Tuohinen

Ville, 38, kokee media-alan mahdollistavan itselle tärkeiden asioiden, valokuvauksen ja kiputietoisuuden lisäämisen yhdistämisen.